Yksityisten välinen autokauppa noudattaa Suomen kauppalakia. Toisin kuin liikkeen kaupassa, tässä ei sovelleta kuluttajansuojalakia, vaan myyjän ja ostajan suhde on tasa-arvoinen sopimusosapuoli–suhde. Käytettyä autoa ei siis saa myydä “sellaisenaan” kaikista vioista vapaana, vaan se on oltava sovitun ja normaalikäytön mukaisessa kunnossa.

Jos auto ei esimerkiksi sovellu normaalikäyttöön tai poikkeaa merkittävästi myyjän antamista tiedoista, sitä pidetään virheellisenä. Virheellisessä tilanteessa ostajalla on oikeus vaatia korjausta, hinnanalennusta tai jopa kaupan purkua. Riittävä peruste purulle on olennainen virhe: sellainen vika, jonka vaikutuksen myyjä on ollut pakko ymmärtää sopimusta tehdessään. Ilmoitusvelvollisuus kannattaa hoitaa nopeasti: ostajan on reklamoitava viasta myyjälle kohtuullisessa ajassa havaitsemisestaan.

Myyjä vastaa autosta myös jälkikäteen havaituista piilevistä vioista. Kauppalain mukaan yksityinen myyjä on vastuussa myymänsä auton kunnosta. Tietoisesti rikkinäisen auton myyminen on petosrikos, mutta virheestä vastuuseen voidaan joutua myös vaikkei rikos olisi kyseessä: piilevän vian paljastuessa myyjä voi joutua korvaamaan vahingot tai jopa luopumaan kauppahinnasta.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että myyjän on osattava todistaa olleensa pimennossa vian suhteen; muuten virhevastuu on lähtökohtaisesti hänen harteillaan. Oikeusvaatimukset ovat tapauskohtaisia, mutta perustuvat aina siihen, mitä ostaja on voinut auton kunnosta kohtuudella odottaa.

Ostajan ja myyjän velvollisuudet

Auton ostajan tulee tarkastaa ajoneuvo huolellisesti ennen kaupan tekemistä. Ostaja ei voi vedota sellaisiin virheisiin, jotka olisi pitänyt havaita kohtuullisella silmämääräisellä tarkastuksella. Tämä tarkoittaa esimerkiksi ulkoisten vikojen, korroosion tai kaasun hajujen tarkistamista sekä huolto- ja rekisteripapereiden läpikäyntiä.

Tarvittaessa ostaja voi teettää ammattilaisella kuntotarkastuksen, jolla saa luotettavamman kuvan auton kunnosta. Myös myyjällä on velvollisuus kertoa autosta kaikki oleelliset seikat. Jos myyjä on jättänyt tahallisesti kertomatta vioista tai esittänyt auton kunnon valheellisesti, kyse voi olla rikoksesta (petoksesta), ja tällöin ostaja voi saada korvausta vahingoistaan.

Kuluttajamyyntiä ei ole sovellettava autokaupassa, jos sekä myyjä että ostaja ovat yksityishenkilöitä. Tämä tarkoittaa sitä, että ostaja ei voi hakea apua kuluttajariitalautakunnasta tai kuluttajaneuvojilta kuten elinkeinonharjoittajalta ostettaessa. Riitatilanteessa ainoa keino on yleensä sopia muutoin myyjän kanssa tai viedä asia tuomioistuimeen.

Poikkeuksena ovat tapaukset, joissa kysymyksessä on selvä petos: jos myyjä on tosiasiallisesti kätkenyt tunnettuja vikoja, ostaja voi harkita rikosilmoitusta. Prosessi voi kuitenkin olla pitkä ja kallis, joten on viisainta pyrkiä välttämään riitoja hyvällä ennakkotarkastuksella ja avoimella keskustelulla ennen kaupan solmimista.

Perävalotakuu – myytti väärässä valossa

Suomessa liikkuu vahva myytti ”perävalotakuusta”, eli käsityksestä että yksityinen myyjä vapautuisi kaikesta vastuusta heti auton poistuttua piha-alueelta. Todellisuudessa perävalotakuu ei päde lain mukaan. Sekä kuluttajansuojalaki että kauppalaki velvoittavat myyjää huolehtimaan siitä, että kaupan kohde vastaa sovittua kuntoa.

Yksityisen myyjän vastuu ei siis lakkaa siihen, kun auton perävalot katoavat horisonttiin. Jos autossa ilmenee piilevä vika hyvän tarkastuksen jälkeen, ostaja voi vedota kauppalain virhesäännöksiin myyjän vastuuseen – joskus jopa kaupan purkuun, jos vika on olennainen ja myyjä on siitä pitänyt ymmärtää.

Autoliikkeen vastuu käytetyssä autokaupassa

Sen sijaan, kun auto ostetaan liikkeestä (eli elinkeinonharjoittajalta), sovelletaan kuluttajansuojalakia. Tämä antaa ostajalle laajemman suojan. Kuluttajansuojalain mukaan vanhassakin autossa on niin sanottu 6 kuukauden virheolettama: jos virhe ilmenee puolen vuoden sisällä, se katsotaan lähtökohtaisesti olleen olemassa jo luovutushetkellä.

Tämän jälkeen ostajalla ei tarvitse olla näyttöä virheen olemassaolosta; vika oletetaan myötäpäiväksi, mikäli myyjä ei pysty osoittamaan toisin. Käytännössä tämä tarkoittaa, että autoliikkeen vastuu on tyypillisesti suurempi kuin yksityisen myyjän – etenkin uudemmissa ja arvokkaammissa autoissa.

On kuitenkin hyvä muistaa, ettei sekään tee automaattista vastuuta. Arvioinnissa huomioidaan auton ikä, kunto ja ajokilometrit: mitä vanhempi ja käytetympi ajoneuvo on, sitä todennäköisemmin vika nähdään ostajan riskinä. Lisäksi ostajan pitää toimia ripeästi ja reklamoida havaitsemastaan viasta kohtuullisessa ajassa.

Kuluttajansuojalaki ei myöskään koske yritysmyyntiä: jos ostajana on yritys, vaaditaan riitatilanteissa usein näyttöä virheen ajankohdasta saman kauppalainsäädännön puitteissa kuin yksityisten välisessä kaupassa. Autoliikkeiden myöntämät takuu- ja huoltosopimukset eivät korvaa lakiin perustuvaa vastuuta, mutta ne voivat tarjota lisäsuojaa sopimusehtojensa mukaan.

Yritysten välinen autokauppa

Jos molemmat kaupan osapuolet ovat yrityksiä tai ammattilaisia, sovelletaan käytännössä samoja sääntöjä kuin mihin tahansa muuhun kauppaan. Virhevastuu määräytyy kauppalain perusteella eikä kuluttajansuojaa sovelleta. Ostajan ei tällöin ole esimerkiksi mahdollista valittaa kuluttajariitalautakunnalle, vaan ongelmat täytyy ratkaista sopimusehdoin tai oikeusteitse.

Käytännössä kauppalakia voidaan kauppasopimuksessa jonkin verran muokata: elinkeinonharjoittajat voivat sopia vapautuvansa vastuusta esimerkiksi luovuttaessaan auton sellaisena kuin se on, mutta tällaiset ehdot eivät yleensä kata tahallisia petoksia tai törkeää huolimattomuutta.

Joissakin tapauksissa autoliike tarjoaa samoja takuita myös yritysostajille kuin kuluttaja-asiakkaille, mutta nämä ovat täysin vapaaehtoisia myyjän lupauksia. Yritysmyynnissä ostajan kannattaa myös huomioida mahdollinen arvonlisävero ja sopimusvakuudet.

Kaupan purku ja reklamaatio yksityisessä kaupassa

Jos yksityiskaupassa paljastuu merkittävä virhe, ostaja voi vaatia kaupan purkua tai hinnanalennusta. Purkaminen edellyttää yleensä sitä, että virhe on niin olennainen, että vain kaupan purkamisella saadaan oikeudenmukainen lopputulos.

Hinnan alennus taas tulee kyseeseen pienemmissä virheissä tai silloin, kun ostaja haluaa auton pitää ja saada korjauksen hinnan alennuksena. Ostajan tulee tehdä virheilmoitus myyjälle viipymättä sen jälkeen, kun vika havaitaan. Jos myyjä ei reagoi tai kiistää vastuun, ratkaisukeino voi olla oikeusprosessi.

Tämä on kuitenkin harvoin käytännössä kannattavaa yksityisessä kaupassa, sillä oikeusjutut maksavat. Siksi kaupasta perillä pysyminen on helpointa vetäytymällä kaupasta neuvottelemalla tai hyväksymällä hintaero virheen suuruuden mukaan. Käytännössä kannattaa siis pyrkiä sopimaan tilanteesta myyjän kanssa: esimerkiksi pyrkimällä yhteisymmärrykseen hinnanalennuksesta tai korjausvastuusta.

Turvallisen autokaupan vinkit

Ostajalle hyödyllisiä ohjeita ovat tiedon kerääminen ja rehellisyys kaupanteon molemmin puolin:

• Auton historiatiedot: Tarkista Trafin rekisteritiedot ja huoltohistoria. Paljon omistajia tai arveluttava huoltokirja kannattaa selvittää etukäteen.
• Kuntotarkastus: Harkitse puolueetonta kuntotarkastusta. Jo noin sadan euron sijoitus voi paljastaa piileviä vikoja ja antaa molemmille osapuolille varmuutta.
• Avoimuus ja dokumentointi: Kysy myyjältä auton kunnosta suoraan ja sovi vikatilanteessa kirjalliset ehdot. Laadi kauppakirja, johon merkitään auton todettu kunto ja sopimus vastuunjaosta. Älä allekirjoita ”sellaisenaan”-tyyppistä sopimusta ilman, että olet täysin tyytyväinen auton kuntoon.
• Vertaa hintoja ja riskiä: Muista, että yksityiseltä autoa saa usein edullisemmin kuin liikkeestä, mutta tasapainota hinta-etu omalla vastuullasi ja varmista kaupanteossa suojakeinot.

Vastuuvapauslauseke

Tämä artikkeli on tarkoitettu vain yleiseksi informaatioksi, eikä se korvaa oikeudellista neuvontaa. Kirjoittaja ei ole juristi, ja lainsäädäntö voi muuttua. Ennen autokauppaa on suositeltavaa tutustua ajantasaiseen lainsäädäntöön tai tarvittaessa kääntyä asiantuntijan puoleen.