Suomessa tuhansilla ihmisillä on velkoja ulosotossa, ja monia askarruttaa kysymys: paljon ulosotto vie palkasta? Ulosotto eli viranomaisen toteuttama velkojen perintä palkasta noudattaa tarkkoja sääntöjä, joilla pyritään turvaamaan velallisen toimeentulo ja samalla velkojan oikeudet. Tässä artikkelissa selvitämme miten ulosotto toimii, kuinka paljon palkasta voidaan ulosmitata eri tilanteissa – esimerkiksi paljonko ulosotto vie 2000e palkasta – sekä mitä tarkoittavat suojaosuus, vapaakuukaudet ja vapaaehtoinen maksusuunnitelma. Mukana on myös tietoa ulosottoon liittyvästä korosta, ulosoton kestosta ja käytännön vinkeistä velallisille. Tiedot perustuvat ajantasaisiin (vuoden 2024–2025) Suomessa voimassa oleviin sääntöihin ja viranomaislähteisiin.
Tilastojen valossa ulosotto koskettaa merkittävää osaa väestöä. Vuoden 2024 lopussa ulosotossa oli noin 264 000 velallista, joilla oli yhteensä 7,1 miljardia euroa ulosottovelkaa. Keskimäärin yhtä luonnollista henkilövelallista kohden ulosottovelkaa oli noin 25 000 €. Vaikka monet velat saadaan maksettua tai järjesteltyä, osalla velallisista ulosmittaus jatkuu useita vuosia. Tässä oppaassa käymme seikkaperäisesti läpi ulosoton prosessin ja erityisesti palkan ulosmittauksen vaikutukset arkeen.
Miten ulosotto toimii?
Ulosotto on laillinen perintäprosessi, jossa velkoja voi turvautua valtion ulosottoviranomaiseen, jos velallinen ei vapaaehtoisesti maksa velkaansa. Ulosotto suojelee sekä velkojan että velallisen oikeuksia, ja sen toiminta perustuu lakiin. Alla pääpiirteet ulosoton etenemisestä:
- Perintä alkaa maksukehotuksella: Kun velka siirtyy ulosottoon, velalliselle lähetetään ulosottoilmoitus ja maksukehotus. Ilmoituksessa kerrotaan, mikä velka on kyseessä, ulosottomiehen yhteystiedot sekä ennakkovaroitus mahdollisesta ulosmittauksesta. Velalliselle annetaan eräpäivä, johon mennessä velka tulisi maksaa.
- Mahdollisuus maksaa vapaaehtoisesti: Jos velallinen maksaa koko velan maksukehotuksen eräpäiväänmennessä, asia raukeaa – ulosotto ei tällöin jätä merkintää rekistereihin eikä ulosmittauksia tehdä. Tämä on velalliselle edullisin tapa, jos suinkin mahdollista, koska se katkaisee perinnän nopeasti.
- Ulosmittaus käyntiin: Mikäli velkaa ei makseta vapaaehtoisesti, ulosotto ryhtyy ulosmittaustoimiin. Ulosottomies selvittää velallisen tulot ja omaisuuden ja voi ulosmitata suoraan palkasta, eläkkeestä tai muusta toistuvasta tulosta taikka tarvittaessa takavarikoida omaisuutta. Usein ensisijainen keino on palkan ulosmittaus, koska se on säännöllinen tulonlähde.
- Palkan ulosmittaus: Ulosottomies lähettää työnantajalle maksukiellon, jonka nojalla osa velallisen nettopalkasta pidätetään suoraan ulosottoon. Samalla velalliselle jätetään lakisääteinen suojaosuus elämisen kulujen kattamiseen (tästä tarkemmin seuraavassa luvussa). Työnantaja on velvollinen tilittämään ulosmitatun osuuden ulosottoviranomaiselle.
- Muun omaisuuden ulosmittaus: Mikäli palkkatulo ei riitä tai velallisella on varallisuutta, ulosotto voi ulosmitata myös muuta omaisuutta. Esimerkiksi pankkitilin varat, veronpalautukset, ajoneuvot ja muut helposti realisoitavat varat voidaan ulosmitata velan kattamiseksi. Sen sijaan perustoimeentulon tuet (kuten toimeentulotuki, asumistuki, lapsilisä) ja tavanomaiset kodin käyttöesineet tai välttämätön auto on suojattu ulosmittaukselta lailla.
- Realisaatio: Ulosmitattu omaisuus voidaan myydä ulosottomiehen toimesta (esimerkiksi huutokaupassa tai välittäjän kautta) velan suorittamiseksi. Usein kuitenkaan pysyvää asuntoa ei ulosmitata ennen kuin muut keinot on käytetty, ja silloinkin myynti on viimesijainen keino jos velkaa on paljon ja sitä ei muuten saada perityksi.
- Merkintä rekisteriin: Kun velka on ulosoton perittävänä, siitä tulee merkintä ulosottorekisteriin. Tämä merkintä on eri asia kuin maksuhäiriömerkintä, mutta se näkyy viranomaisten rekisterissä ja voi vaikuttaa mm. velallisen velkajärjestelymahdollisuuksiin.
- Perinnän lopetus: Ulosottoasia päätetään, kun velka on kokonaan maksettu tai todetaan perinnän este (esim. velallinen täysin varaton). Jos velka jää maksamatta, sillä on kuitenkin lopullinen vanhenemisaika (tästä lisää myöhemmin). Koko vuoden 2024 aikana yli puolella velallisista ulosottoasia ehti päättyä vuoden loppuun mennessä, eli velka saatiin maksettua tai perintä keskeytyi esimerkiksi varattomuuden vuoksi.
Yhteenvetona: Ulosoton prosessi alkaa vapaaehtoisen maksun mahdollisuudella ja siirtyy tarvittaessa pakollisiin toimiin kuten palkan ulosmittaukseen. Seuraavaksi pureudumme tarkemmin palkan ulosmittaukseen – kuinka paljon palkasta ulosotto vie ja millä perusteilla.
Paljonko ulosotto vie palkasta?
Palkan ulosmittauksessa velallisen palkasta pidätetään vain osa, jotta hänelle jää riittävästi rahaa elämiseen. Lain mukaan velalliselle on jätettävä ulosoton suojaosuus, joka on velallisen omaan toimeentuloon tarkoitettu vähimmäissumma kuukaudessa. Suojaosuuden lisäksi tietty osuus ylimenevästä tulosta jätetään myös velallisen käyttöön tulojen suuruudesta riippuen. Toisin sanoen, ulosotto ei vie koko palkkaa, vaan ulosmitattava määrä riippuu nettotulon määrästä suhteessa suojaosuuteen. Seuraavassa on eritelty ulosmittauksen laskentasäännöt vuonna 2025 (jolloin suojaosuudet on päivitetty indeksiin, ks. alla).
Ulosmittauksen määrään vaikuttavat tekijät:
- Velallisen suojaosuus: Tämä on euromäärä, joka jätetään ulosmittaamatta joka kuukausi velallisen peruselinkustannuksiin. Vuonna 2025 suojaosuus on 32,88 € päivässä velalliselle itselleen ja 9,61 € päivässä jokaiselle hänen elatuksensa varassa olevalle henkilölle (esim. lapselle). Kuukaudessa suojaosuuden määrä lasketaan 30 päivältä: henkilölle jolla ei ole elätettäviä se on näin 986,40 € kuukaudessa vuonna 2025 (vuonna 2024 se oli 976,80 €). Jos velallisella on esimerkiksi yksi lapsi elätettävänään, suojaosuus kuukaudessa on noin 986 € + 288 € = 1 274 €. Tämä suojaosuus ei riipu velallisen omien tulojen suuruudesta – se on lakisääteinen minimi, joka velalliselle jätetään aina.
- Nettotulo suojaosuuteen nähden: Palkan ulosmittauksen laskenta perustuu siihen, kuinka moninkertaisesti velallisen nettotulot ylittävät hänen suojaosuutensa. Nettotuloilla tarkoitetaan palkkaa verojen ja pakollisten maksujen (ennakonpidätys, työeläke- ja työttömyysvakuutusmaksu) jälkeen. Myös säännölliset etuudet (eläkkeet, työttömyyspäiväraha, sairauspäiväraha, äitiysraha jne.) lasketaan tulopohjaan, josta ulosmittausprosentti määräytyy. Jos nettotulot jäävät suojaosuuden tasolle tai sen alle, mitään ei ulosmitata palkasta. Jos nettotulo ylittää suojaosuuden, ulosotto vie osan ylimenevästä osuudesta porrastetusti seuraavasti.
- Tulorajaulosmittaus (pienemmät tulot): Kun nettopalkka on suojaosuuden verran tai korkeintaan kaksinkertainen suojaosuuteen nähden, kyseessä on niin sanottu tulorajaulosmittaus. Tällöin ulosmitataan 2/3 siitä osasta nettotuloa, joka ylittää suojaosuuden. Toisin sanoen velalliselle itselleen jää suojaosuuden lisäksi 1/3 ylimenevästä osasta. Esimerkki: suojaosuus on 1000 € ja nettotulo 1500 € (eli 1,5-kertainen suojaosuuteen nähden). Ylittävä osa on 500 €. Siitä ulosotto veisi 2/3 (= noin 333 €) ja velalliselle jäisi 1/3 (= ~167 €) tuosta ylittävästä osasta suojaosuuden päälle. Velallisen käteen jäisi tässä tapauksessa yhteensä noin 1 167 € ja ulosottoon menisi 333 €.
- Normaalitulojen ulosmittaus: Kun nettopalkka on yli kaksinkertainen, mutta enintään nelinkertainen suojaosuuteen nähden, ulosmitataan 1/3 koko nettotulosta. Tällöin velalliselle jää 2/3 nettopalkastaan itselleen. Usein tätä pidetään ”tavanomaisena” ulosmittaustilanteena, jossa ulosoton määrä on noin yksi kolmasosa nettotuloista. Esimerkiksi jos suojaosuus (ilman huollettavia) on ~986 € ja nettokuukausipalkka 2 500 € (joka on ~2,5 * suojaosuus), ulosotto veisi suoraan noin 833 € (kolmanneksen 2500:sta) ja velalliselle jäisi noin 1 667 €.
- Suuret tulot (progressiivinen ulosmittaus): Kun nettopalkka ylittää nelinkertaisesti suojaosuuden, ulosmittaus kiristyy hieman: laissa on säädetty progressiivinen asteikko. Noin nelinkertaiseen suojaosuuteen asti menevästä tulosta ulosmitataan edelleen 1/3, mutta siltä osin kuin palkka ylittää 4 * suojaosuuden, ulosmitataan 4/5 (80 %) ylimenevästä osasta, kuitenkin enintään siten, että velalliselle jää aina vähintään puolet palkastaan. Käytännössä siis kaikkein suurimmista nettotuloista ulosotto voi viedä hieman yli 33 % mutta korkeintaan 50 %. Valtioneuvoston asetuksella on tarkempi asteikko tulojen noustessa erittäin korkeiksi, mutta yksinkertaistettuna: ulosotto vie palkasta enintään puolet, vaikka tulot olisivat hyvin suuret.
Yllä mainitut periaatteet pätevät määräajoin maksettavaan palkkaan, eli yleensä kuukausipalkkaan. Yhteenvetona palkan ulosmittauksen perussäännöt ovat:
- Nettopalkka ≤ suojaosuus: ulosotto ei vie mitään.
- Nettopalkka enintään 2 × suojaosuus: ulosotto vie 2/3 suojaosuuden ylimenevästä osasta.
- Nettopalkka 2–4 × suojaosuus: ulosotto vie 1/3 koko nettopalkasta.
- Nettopalkka > 4 × suojaosuus: ulosotto vie 1/3 palkasta nelinkertaiseen suojaosuuteen asti ja 4/5 ylimenevästä osasta – kuitenkin siten, että enintään 50 % palkasta ulosmitataan.
Huomioitavaa on, että ulosmittaus lasketaan aina velallisen kaikista nettotuloista yhteensä (ansiotulot + ulosmittauskelpoiset etuudet). Jos velallisella on useita tuloeriä, ne lasketaan yhteen tulopohjaksi, josta yllä mainittu ulosmittausprosentti määräytyy. Lisäksi kun ulosmittaus on kerran määrätty, sama maksukielto kattaa yleensä myös myöhemmin maksettavat palkankorotukset tai esimerkiksi lomarahat – ne sisältyvät tuloon, ja työnantaja soveltaa maksukieltoa kasvaneeseen palkkaan automaattisesti.
Seuraavaksi tarkastelemme konkreettista esimerkkiä, joka monia kiinnostaa: paljonko ulosotto vie 2000 euron palkasta nettona.
Paljonko ulosotto vie 2000e palkasta?
Usein kysytään, kuinka paljon ulosotto veisi palkasta, jos nettotulo on esimerkiksi 2 000 euroa kuukaudessa. Lasketaan tämä vuoden 2025 sääntöjen mukaan olettaen yksinelävä velallinen ilman huollettavia lapsia:
- Suojaosuus (ei elätettäviä) vuonna 2025 on 986,40 € kuukaudessa.
- Kaksinkertainen suojaosuus on noin 1 972,80 € kuukaudessa.
Nettopalkka 2 000 € ylittää suojaosuuden noin 1 013,60 €:lla. Samalla 2 000 € hieman ylittää kaksinkertaisen suojaosuuden rajan (~1 973 €). Tämä tarkoittaa, että 2 000 € kuuluu kategoriaan ”yli 2× suojaosuuden, mutta alle 4×”. Tässä tuloluokassa sovelletaan sääntöä, että ulosmitataan 1/3 koko nettotulosta.
- Lasku: 1/3 * 2 000 € = ≈ 666,67 € menee ulosottoon kuukausittain.
- Velalliselle jää käteen: loput 2/3 * 2 000 € = ≈ 1 333 €.
Tulos voidaan varmistaa myös suojaosuusmenetelmän kautta: Jos tulot ovat yli 2× suojaosuuden, niin suoraan 1/3 palkasta on helpoin tapa laskea. Raja-arvon tuntumassa (2 000 € vs. raja ~1 973 €) lopputulos on lähes sama kuin jos olisi laskettu tulorajaulosmittauksen kaavalla alemmassa kategoriassa.
Huomio: Jos nettotulo olisi ollut hieman pienempi, esimerkiksi 1 900 €, se alittaisi kaksinkertaisen suojaosuuden rajan. Tällöin laskenta menisi tulorajaulosmittauksen mukaan: suojaosuuden ylimenevä osa on ~913,60 €, josta 2/3 ulosmitattaisiin = ~609 €. Velalliselle jäisi tällöin suojaosuus 986 € + 1/3 ylimenevästä (~304 €) = noin 1 290 €, ja ulosotto veisi ~609 €. Tässä huomaa, että 1 900 € tuloilla ulosotto veisi suhteellisesti hieman vähemmän (noin 32 % tuloista) kuin 2 000 € tuloilla (33,3 % tuloista), johtuen kategoriaeron vaikutuksesta.
Jos velallisella olisi huollettavia lapsia tai puoliso ilman tuloja, suojaosuus olisi suurempi, mikä vaikuttaa ulosmittauksen määrään. Esimerkiksi yhdellä lapsella suojaosuus ~1 274 € kuussa: kaksinkertainen suojaosuus ~2 548 €. Tällöin 2 000 € nettotulo ei ylitä kaksinkertaista suojaosuutta, joten ulosmittaus menisi lievemmän kaavan mukaan (2/3 suojaosuuden ylittävästä osasta). Laskettuna: 2 000 € – 1 274 € = 726 € ylimenevä osa, josta 2/3 = 484 €. Velalliselle jäisi 1 274 € + 242 € = 1 516 €, ulosotto veisi 484 €. Näin huollettavat kasvattavat velalliselle jäävää osuutta ja pienentävät ulosmittausta.
Tiivistetty vastaus: 2 000 euron nettopalkasta ulosotto vie tyypillisesti noin 667 euroa kuussa, jos velallisella ei ole elatusvelvollisia. Tällöin velalliselle jää noin 1 333 € käyttöön. Yksilölliset tekijät (huollettavat, aiemmat ulosmittaukset, mahdolliset vapaakuukaudet) voivat kuitenkin tarkentaa summaa.
Paljonko ulosotto vie lomarahoista?
Lomaraha tai lomaltapaluuraha on monelle merkittävä kertaluontoinen tulo vuoden aikana. Velallista mietityttää, ulosmitataanko myös lomarahat. Vastaus on kyllä: lomaraha lasketaan osaksi velallisen tuloja ja on ulosmittauskelpoista siinä missä muukin palkka. Ulosoton kannalta on kaksi mahdollista tilannetta lomarahan maksussa:
- Lomaraha maksetaan normaalin palkan yhteydessä (esim. kesäkuun tilissä): Tällöin lomaraha nostaa kyseisen kuukauden nettotuloa. Työnantaja joutuu noudattamaan annettua maksukieltoa myös tähän korotettuun palkkaan. Käytännössä isompi kuukausiansio voi nostaa ulosoton määrää sen kuun osalta. Usein vaikutus on se, että sinä kuukautena ulosotto vie suunnilleen saman suhteellisen osuuden (esim. 1/3) koko nettopalkasta, mukaan lukien lomarahan osuuden. Esimerkki: normaalisti nettopalkka 1 800 €, ulosotto vie ~600 €. Lomarahan kanssa nettopalkka 1 800 € + 900 € lomarahaa = 2 700 €, josta ulosotto veisi ~900 € (yksi kolmasosa, olettaen että suojaosuus on ylitetty reilusti). Velalliselle jää tällöin enemmän rahaa käteen kuin tavallisena kuukautena, mutta osa lomarahasta menee velkojen lyhentämiseen.
- Lomaraha maksetaan erillisenä kertakorvauksena eri ajankohtana: Jos lomaraha maksetaan esimerkiksi erillisessä palkanmaksussa lomallelähdön yhteydessä tai jälkikäteen, se voidaan tulkita muuna kuin määräajoin maksettavana tulona. Lain mukaan kaikista tällaisista kertaluonteisista palkkaeristä ulosmitataan suoraan aina 1/3, eikä suojaosuutta niihin sovelleta. Tämä tarkoittaa, että erillisestä lomarahasuorituksesta ulosotto voisi ottaa kolmasosan. Esimerkiksi 1 000 €:n lomarahasta ulosmitattaisiin 333 €, ja 667 € jäisi velalliselle. Käytännössä ulosottomies antaa usein työnantajalle maksukiellon, joka kattaa myös lomarahat, joten järjestely voi olla tämä 1/3-sääntö.
Oleellista on huomata, että lomarahasta ei saa mitään erillistä suojaosaa, koska suojaosuus lasketaan jo kuukausipalkan yhteyteen. Lomaraha on ylimääräistä tuloa, josta ulosotto ottaa vähintään saman suhteellisen osuuden kuin palkastakin, usein sen 1/3. Jos lomaraha maksetaan kuukausipalkan kanssa yhdessä, suojaosuuden vaikutus jakaantuu koko summalle, mutta lopputulos on likimain sama (tai jopa hieman ankarampi korkeampien tulojen myötä, jos tuloluokka muuttuu). Yhteenveto: Ulosotto vie lomarahoistakin yleensä noin kolmanneksen, joten velallinen saa itselleen noin kaksi kolmannesta lomarahoista.
Kuinka nopeasti ulosotto alkaa periä palkasta?
Moni velallinen miettii, kuinka nopeasti ulosotto palkasta alkaa vaikuttaa – toisin sanoen kuinka pian palkan ulosmittaus alkaa siitä, kun velka on mennyt ulosottoon. Prosessin aikatauluun vaikuttavat muutamat vaiheet:
Ensin velallinen saa ulosottoilmoituksen ja maksukehotuksen (kuten aiemmin kuvattiin). Maksukehotuksessa on yleensä parin viikon tai kuukauden päähän asetettu eräpäivä, johon mennessä velka tulisi maksaa. Jos velallinen ei maksa velkaa määräajassa, ulosottomies ryhtyy ulosmittaustoimiin käytännössä heti eräpäivän jälkeen. Käytännössä seuraavat askeleet tapahtuvat melko ripeästi:
- Työnantajalle ilmoitus: Kun palkan ulosmittaus on päätetty, ulosotto lähettää työnantajallesi maksukielto-kirjeen. Tämä on viranomaismääräys työnantajalle pidättää palkastasi laskettu ulosotto-osuus jokaisesta palkanmaksusta ja tilittää se ulosottoon. Työnantaja on velvoitettu noudattamaan maksukieltoa heti sen saatuaan. Kirjeiden kulku vie yleensä muutamia päiviä postissa; isoilla työnantajilla ilmoitus voi tulla sähköisestikin.
- Ensimmäinen pidätys palkasta: Jos maksukielto ehtii työnantajalle ennen seuraavaa palkanmaksupäivää, jo seuraavasta palkasta voidaan ulosmitata määrätty osuus. Usein ulosmittaus alkaa seuraavan palkanmaksusyklin aikana. Esimerkiksi, jos ulosottoasia tuli vireille helmikuun alussa ja palkkapäivä on kuun lopussa, on todennäköistä että helmikuun palkasta jo ulosmitataan osa. Mikäli ajallisesti ei ehditä, viimeistään sitä seuraavassa kuussa pidätys tapahtuu. Ulosmittaus on jatkuva toimeksianto, joten se jatkuu joka palkanmaksussa, kunnes velka on saatu perittyä tai ulosmittaus keskeytetään.
- Velalliselle tiedoksi: Velallisen saamassa ulosottoilmoituksessa oli jo ennakkoilmoitus ulosmittauksesta, joten varsinaista erillistä päätöstä ei välttämättä tule ennen kuin ulosmittaus alkaa. Kuitenkin velalliselle yleensä toimitetaan tieto ulosmittauspäätöksestä tai maksukiellon sisällöstä, josta ilmenee suojaosuuden määrä ja ulosmitattavan tulon määräytyminen.
Käytännössä ulosotto palkasta alkaa hyvin nopeasti sen jälkeen, kun vapaaehtoinen maksuaika on umpeutunut. Prosessin kestoa voivat pidentää esimerkiksi se, että ulosottomies selvittää velallisen tuloja (tarvittaessa hankkii tiedot verottajalta, Kelasta ym.), mutta nämä tapahtuvat yleensä automatisoidusti. Tyypillisesti noin 1–2 kuukauden kuluessa ulosottoasian vireilletulosta velallisen palkasta tehdään ensimmäinen pidätys, ellei velallinen ole sopinut maksusta tai maksanut velkaa sitä ennen.
Velallisella on aina oikeus olla yhteydessä ulosottomieheen ja esimerkiksi ehdottaa vapaaehtoista maksusuunnitelmaa (ks. jäljempänä), mikä voi vaikuttaa aikatauluun. Jos esimerkiksi velallinen sopii maksavansa itse tietyn summan kuukausittain ulosottoon, ulosottomies voi jättää suoran palkan ulosmittauksen toteuttamatta niin kauan kuin velallinen noudattaa maksusuunnitelmaa. Tällöin kuinka nopeasti ulosotto palkasta tapahtuu riippuu siitä, rikkooko velallinen sopimusta – jos sopimus pettää, ulosotto käynnistyy välittömästi palkasta.
Ulosotto ja korko – velan kasvaminen ulosotossa
Usein puhutaan ”ulosotto korosta” tai kysytään, mitä korkoa ulosotossa peritään. Ulosotossa velkaa kasvattaa ennen kaikkea viivästyskorko, joka on laissa säädetty korko maksamattomalle velalle. Kun lasku tai lainan eräpäivä on mennyt ja velka on ulosotossa, velalle kertyy viivästyskorkoa aivan kuten perinnän aikanakin. Ulosotto korkomääräytyy korkolain mukaan eikä suoraan ulosottomiehen päätöksestä – toisin sanoen se on sama korko, jonka velkoja olisi voinut periä viivästyneelle suoritukselle muutenkin.
Tällä hetkellä (vuonna 2025) viivästyskorko on historiallisesti melko korkealla johtuen yleisestä korkotason noususta. Vuoden 2025 alkupuoliskolla viivästyskorko on 10,5 % vuodessa. Viivästyskorko lasketaan Euroopan keskuspankin viitekorosta, johon lisätään 7 prosenttiyksikköä (korkolain mukainen viivästyskoron lisä). Esimerkiksi heinä–joulukuussa 2024 viivästyskorko oli 11,5 %, mutta laskenut 10,5 %:iin tammi–kesäkuussa 2025, ja ennusteiden mukaan se saattaa laskea edelleen loppuvuonna 2025. (Huom. Yritysten välisissä kaupallisissa veloissa viivästyskoron lisä on hieman korkeampi, 8 prosenttiyksikköä, jolloin viivästyskorko on 11,5 % kun kuluttajavelkojen vastaava on 10,5 %.)
Mitä korkea viivästyskorko käytännössä tarkoittaa velalliselle? Se tarkoittaa, että ulosottovelan määrä kasvaa koko ajan korkoa, kunnes velka on maksettu. Esimerkiksi 10 000 € velka ulosotossa kasvaa 10,5 % vuosikorolla noin 1 050 € vuodessa pelkkää korkoa, eli ~87,5 € kuukaudessa. Suuremmilla veloilla korkorasitus on merkittävä: 100 000 € velka kerryttää 10,5 % korolla yli 10 000 € korkoa vuodessa, eli n. 870 € kuukaudessa. Tästä syystä velan maksaminen mahdollisimman pian on velallisen edun mukaista, sillä pitkä ulosottoaika tarkoittaa myös paljon korkokuluja, jotka velallisen on katettava ennen kuin varsinainen pääoma lyhenee.
On kuitenkin hyvä huomata, että viivästyskorko on lakisääteinen maksimi, ja velkojalla on joskus mahdollisuus sopia matalammastakin korosta velallisen kanssa. Ulosottomies perii automaattisesti velalle kertyvän viivästyskoron ja tilittää sen velkojalle siinä missä pääoman ja perintäkulutkin. Velallinen ei voi neuvotella ulosottomaksusta pois korkoa, ellei velkoja siihen suostu erillisessä sopimuksessa (esimerkiksi maksusopimuksessa voidaan joskus sopia, että osa koroista annetaan anteeksi, jos velallinen maksaa tietyn summan kerralla – tämä riippuu velkojasta).
Lyhyesti: Ulosotto vie palkasta velan lyhennystä sekä perii velalle kertyvän koron. Ulosotossa perittävä korko on viivästyskorkoa, joka oli vuoden 2024 aikana 11,5 % ja vuoden 2025 alussa 10,5 % vuodessa. Tämä korko lasketaan velan jäljellä olevalle määrälle joka päivä, joten pitkän ajan kuluessa korkoa voi kertyä huomattavia summia. Velallisen kannattaa tarkistaa viivästyskoron suuruus (Suomen Pankin sivuilta julkaistaan ajantasainen korko puolivuosittain) ja mahdollisuuksien mukaan lyhentää velkaansa vaikka ylimääräisillä suorituksilla, jotta korkokierre katkeaisi nopeammin.
Mainittakoon myös, että ulosotossa velalliselta peritään ulosoton omat kulut, joista tavallisin on taulukkomaksu. Taulukkomaksu on muutamien eurojen suuruinen maksu, joka peritään aina ulosoton suorituksesta velkojalle. Vuonna 2023 käyttöönotetun lievennyksen mukaan taulukkomaksuja peritään korkeintaan 18 kertaa 2 vuoden aikana – tämän jälkeen velalliselle ei kerry uusia perintäkuluja jatkuvasta ulosmittauksesta. Taulukkomaksuista huolimatta isoin menoerä velalliselle on kuitenkin viivästyskorko, jos velka pääsee pitkäksi aikaa ulosottoon.
Ulosoton kesto – kauanko ulosotto jatkuu?
Ulosoton kesto vaihtelee suuresti tapauskohtaisesti. Ulosmittaus jatkuu niin kauan kuin velkaa on jäljellä tai kunnes ulosotto keskeytyy esimerkiksi velallisen varattomuuden vuoksi. Lainsäädäntö asettaa kuitenkin velan perinnälle lopullisen vanhentumisajan, jonka jälkeen velkaa ei voi enää periä ulosotossa. Ulosotto voi siis periaatteessa uusia maksukiellon vaikka kymmeniksi vuosiksi, mutta velka ei elä ikuisesti.
Tärkeimmät vanhentumissäännöt velkojen osalta Suomessa ovat seuraavat:
- Tuomioon perustuva velka (ulosottoperusteena tuomio): Velka vanhenee lopullisesti 15 vuoden kuluttua siitä, kun tuomio on annettu. Jos velkojana on yksityishenkilö (tai velka on vahingonkorvaus rikoksesta), vanhentumisaika on 20 vuotta tuomiosta. Tämä tarkoittaa, että esimerkiksi vuonna 2025 annettu maksutuomio on täytäntöönpanokelpoinen viimeistään vuoteen 2040 (tai 2045) asti, mutta sen jälkeen velkaa ei voi enää periä ulosotossa.
- Velka ilman tuomiota (suoraan ulosottokelpoinen saatava): Joitakin velkoja voidaan periä ilman oikeuden tuomiota (esim. verot, julkiset maksut). Tällainen julkisoikeudellinen velka vanhenee lopullisesti yleensä viidessä vuodessa eräpäivästä. Useimmissa tapauksissa kuitenkin velkojalla on tuomio tai maksamääräys velan perusteena.
- Ilman tuomiota olevan yksityisoikeudellisen velan lopullinen vanhentuminen: Jos velalle ei koskaan haeta tuomiota, se vanhenee viimeistään 20 vuodessa eräpäivästä (tai 25 vuodessa, jos velkoja on yksityishenkilö). Käytännössä kuitenkin suurin osa ulosottoon päätyvistä veloista on sitä ennen haettu käräjäoikeuden kautta, jolloin tuo 15/20 vuoden tuomion vanhentumisaika on relevantimpi.
- Velan yleinen vanhentumisaika ja katkaisu: On hyvä erottaa yleinen vanhentumisaika (3 vuotta laskun eräpäivästä tai 5 vuotta tuomion antamisesta) ja lopullinen vanhentuminen. Yleinen vanhentumisaika voidaan katkaista esimerkiksi ulosottohakemuksella tai velallisen suorituksella, jolloin 3/5 vuoden kello alkaa alusta. Lopullista 15/20 vuoden vanhentumisaikaa ei voi katkaista. Tämä varmistaa, että velka ei roiku ikuisesti ulosotossa.
Käytännössä siis ulosoton kesto voi olla jopa 15–20 vuotta, jos velallinen ei pysty maksamaan ja velka pysyy perintäkelpoisena. Monilla velallisilla ulosotto kuitenkin päättyy aiemmin: Tilastojen mukaan esimerkiksi koko vuoden 2023 aikana ulosotossa oli kaikkiaan 573 798 eri velallista, joista vuoden loppuun mennessä 55 %:lla asiat olivat jo päättyneet (joko maksettu tai todettu perintä esteelliseksi). Pitkäkestoiset, useita vuosia jatkuvat ulosotot koskevat yleensä velallisia, joilla on suuret velkasummat ja vähäinen maksukyky.
Jos velka vanhenee ulosoton aikana lopullisesti, ulosottomies lopettaa perinnän ja velka lakkaa. Velallisen on hyvä itsekin seurata vanhentumisaikoja: ulosottovirasto toimittaa velalliselle ulosottotodisteen, josta käy ilmi kunkin saatavan lopullinen vanhentumispäivä (löytyy täytäntöönpanoperusteen kohdalta). Jos velka ehtii vanhentua, velallisen on mahdollista huomauttaa asiasta, jotta ulosotto loppuu. Pääsääntöisesti ulosotto kuitenkin tuntee vanhentumisrajat ja noudattaa niitä.
Yhteenvetona: Ulosotto jatkuu, kunnes velka on maksettu tai velka vanhenee lain mukaan. Tavalliset velat voivat olla ulosotossa enintään noin 15 vuotta tuomiosta (tai 20 vuotta erityistapauksissa). Tämä on ulkonainen takaraja. Toki ulosotto voi päättyä jo aiemmin, jos velka saadaan hoidettua tai vaikkapa velkajärjestelyn kautta saneerattua.
Ulosoton vapaakuukaudet (maksuvapaat kuukaudet)
Pitkään ulosotossa olleille velallisille lainsäätäjä on luonut mahdollisuuden hengähdystaukoihin. Ulosoton vapaakuukaudet tarkoittavat kuukausia, joina velallisen palkasta ei ulosmitata velkaa, eli velallinen saa pitää tulonsa täysimääräisesti. Vapaakuukaudet voivat helpottaa tilapäisesti velallisen taloudellista tilannetta esimerkiksi isojen menoerien kohdatessa. Kuitenkin niiden saaminen on tarkoin säänneltyä ja edellyttää tiettyjen ehtojen täyttymistä.
Milloin vapaakuukausia voi saada? Laissa (ulosottokaari 4:52 §) ja viranomaisohjeissa todetaan pääpiirteissään seuraavaa:
- Ulosmittaus on pitänyt jatkua yhtäjaksoisesti vähintään vuoden. Eli vapaakuukausia voidaan harkita vasta, kun velallinen on ollut palkan ulosmittauksessa yli 12 kuukautta putkeen.
- Vapaakuukausien myöntämiselle on kolme mahdollista perustetta (joista ainakin yhden tulee täyttyä):
- Nettotulot < 2 × suojaosuus: Velallisen tulot ulosmittauksen jälkeen ovat pienet – tarkemmin, jos velallisen nettopalkka on alle kaksinkertainen suojaosuuteen nähden. Tämä tarkoittaa, että velallinen elää melko minimaalisella käyttövaralla ulosoton takia.
- Korkeat välttämättömät menot: Velallisella on poikkeuksellisen suuret asumiskustannukset tai muut välttämättömät elinkustannukset suhteessa siihen määrään, joka hänelle jää ulosmittauksen jälkeen käyttöön. Esimerkiksi kallis vuokra tai lääkemenot voivat syödä leijonanosan ulosoton jälkeisistä tuloista.
- Muu erityinen syy: Jos on jokin muu erityisen painava syy keskeyttää maksut väliaikaisesti. Laissa puhutaan ”erityisestä muusta syystä”, joka antaa ulosottomiehelle harkintavaltaa. Tällainen voisi olla vaikkapa tilapäinen taloudellinen hätätilanne, perhetilanteen muutos tms.
- Vapaakuukausia voidaan myöntää 1–3 kuukaudeksi vuodessa. Käytännössä ulosottomies voi siis antaa esimerkiksi kaksi peräkkäistä maksuvapaata kuukautta ja mahdollisesti vielä kolmannen myöhemmin samana vuonna, mutta enintään kolme yhteensä vuodessa.
- Vapaakuukaudet eivät vähennä velan pääomaa eikä korkojen kertymistä – ne ovat vain lykkäystä maksuihin. Velka siis kyllä kasvaa korkoa myös vapaakuukausien aikana, mutta velallinen saa hetken helpotuksen nettopalkan käyttöönsä.
Miten vapaakuukautta haetaan? Velallisen kannattaa itse aktiivisesti hakea vapaakuukausia, ellei ulosottomies oma-aloitteisesti niitä tarjoa. Hakemukseen on syytä liittää perustelut ja tarvittavat tositteet (esim. tositteet kuluista, palkkalaskelmat). Ulosottomies tekee päätöksen, täyttyvätkö edellytykset. Laissa todetaan jopa, että edellytysten täyttyessä ulosmittaus on keskeytettävä määräajaksi, eli periaatteessa velallisella on oikeus vapaakuukausiin jos kriteerit täyttyvät.
Esimerkki: Velallinen on ollut ulosotossa 2 vuotta. Hänen suojaosuutensa on n. 1000 € ja nettopalkka 1 800 €, josta ulosoton jälkeen jää noin 1 200 € käteen. Hänellä on vuokra 800 € kuussa ja lisäksi työmatkakuluja 150 €. Hänen käteen jäävät tulot (n. 1 200 €) ovat niukat suhteessa välttämättömiin menoihin (950 €). Lisäksi nettopalkka 1 800 € on alle kaksi kertaa suojaosuuden (2 000 €). Nämä seikat puoltavat vapaakuukausien myöntämistä. Ulosottomies voisi antaa esimerkiksi tammi- ja helmikuun maksuvapaiksi kuukausiksi, jolloin velallinen pystyy hoitamaan rästiin jääneitä laskujaan tai keräämään pientä puskuria.
Huom: Vapaakuukausi ei tarkoita, että ulosotto ”antaisi anteeksi” velkaa – velka on yhä olemassa. Se on ikään kuin hengähdystauko. Jos velallisen tulot kasvavat merkittävästi, vapaakuukausia ei todennäköisesti enää myönnetä, koska perusteet eivät täyty. Myös lapsen elatusavun ulosmittauksessa vapaakuukausien saaminen on huomattavasti tiukempaa; laissa mainitaan, että elatusapujen perinnässä ulosmittausta voidaan muuttaa vain painavista syistä.
Yhteenveto: Ulosoton vapaakuukaudet ovat harkinnanvarainen helpotus pitkäkestoisessa ulosotossa. Niitä voi saada 1–3 kuukautta vuodessa, jos velallisen tulot ovat lähellä minimirajoja tai menot poikkeuksellisen korkeat suhteessa käteen jäävään rahaan. Vapaakuukaudet kannattaa käyttää viisaasti talouden tervehdyttämiseen, ja muistaa, että velka jatkaa kasvamistaan korkojen myötä tauon aikanakin.
Vapaaehtoinen maksusuunnitelma ulosotossa
Ulosoton edetessä velallisella on mahdollisuus neuvotella maksujärjestelyistä ulosottomiehen kanssa. Ulosotto vapaaehtoinen maksusuunnitelma tarkoittaa sitä, että velallinen sopii ulosottomiehen kanssa kirjallisesti maksavansa velkaa itse suoraan ulosottoon tietyn aikataulun mukaisesti. Tällöin palkan suoraa ulosmittausta ei tehdä, kunhan velallinen noudattaa sovittua suunnitelmaa. Maksusuunnitelman ideana on antaa velalliselle hieman hallinnan tunnetta ja joustoa: velallinen voi esimerkiksi maksaa sovitun summan itse joka kuukausi tiettynä päivänä.
Maksusuunnitelman ehdot: Ulosottomies suostuu maksusuunnitelmaan yleensä vain, jos se kattaa vähintään saman määrän suoritusta velkojille kuin mitä palkan ulosmittaus tuottaisi. Toisin sanoen suunnitelmasta ei voi sopia niin, että velallinen maksaisi vähemmän kuin mitä ulosotto lain mukaan ottaisi – muutenhan velkoja kärsisi. Tyypillisesti sovittu summa on juuri se 1/3 nettopalkasta (tai tulorajaulosmittauksen mukainen määrä) per kuukausi. Maksusuunnitelman etu velalliselle on lähinnä se, että työnantaja ei saa maksukieltoa, eli asia pysyy yksityisempänä. Velallinen maksaa itse ulosoton tilille, eikä työnantaja välttämättä tiedä ulosotosta (ellei tietenkin ulosotto jo aiemmin ollut alkanut palkasta).
Monilla velallisilla kokemukset maksusuunnitelmasta ulosotossa ovat positiivisia. On psykologisesti helpompaa lähettää maksu itse kuin nähdä palkkalaskelmassa ulosoton vienneen osuuden. Lisäksi maksusuunnitelmaa voidaan joskus hienosäätää: jos velalliselle tulee yllättäviä menoja, hän voi neuvotella ulosottomiehen kanssa maksun lykkäyksestä tai summan tilapäisestä alentamisesta, mikä ei ole mahdollista automaattisessa palkan pidätyksessä. Toki ulosottomies vaatii painavat perusteet muutoksiin. Ulosotto maksusuunnitelma kokemuksia on monenlaisia – joillekin se toi joustoa, toiset taas kokevat että se vaatii itsekuria muistaa maksaa ajallaan. Jos velallinen laiminlyö sovitun maksuerän, ulosottomies yleensä peruuttaa suunnitelman ja aloittaa heti palkasta ulosmittaamisen, joten suunnitelmassa on pysyttävä tarkasti.
Miten maksusuunnitelma tehdään? Velallisen tulee olla yhteydessä asiasta vastaavaan ulosottomieheen (yhteystiedot löytyvät ulosottoilmoituksesta). Usein riittää puhelinkeskustelu tai käynti, jonka pohjalta ulosottomies laatii kirjallisen sopimuksen. Sopimuksessa eritellään maksuerät (esim. joka kuun 15. päivä X euroa) ja niiden kesto. On tärkeää ymmärtää, että maksusuunnitelma ei vähennä velkaa anteeksi, vaan on vain vaihtoehtoinen tapa hoitaa maksut. Velallisen on hyvä mitoittaa erät realistisesti budjettiinsa.
Maksusopimus velkojan kanssa: Eri asia kuin ulosottomiehen kanssa tehtävä maksusuunnitelma on maksusopimus, joka voidaan tehdä velkojan ja velallisen kesken ulosoton kautta. Tällöin velkoja suostuu johonkin erityisjärjestelyyn – vaikkapa velan osittaiseen anteeksiantoon tai lyhennysosuuden pienentämiseen – ja ulosottomies vahvistaa tämän sopimuksen ja perii sen mukaisesti. Maksusopimuksia tehdään harvemmin, mutta ne voivat lyhentää ulosoton kestoa, jos velkoja esimerkiksi lupaa luopua koroista velallisen maksaessa tietyn summan kerralla. Maksusopimuksessakin ehto on, että velalliselle jää vähintään suojaosuus elämiseen.
Yhteenveto maksusuunnitelmasta: Velallinen voi siis yrittää maksusuunnitelmaa ulosotossa, mikä tarkoittaa vapaaehtoista sitoutumista maksuihin ilman työnantajalle menevää maksukieltoa. Tämä voi olla hyvä vaihtoehto, jos haluaa säilyttää maineensa työnantajan silmissä tai saada hieman joustoa (esimerkiksi itse voi ajoittaa maksun kuukauden alkuun tai loppuun sen mukaan, miten menot asettuvat). On kuitenkin tärkeää olla realistinen – jos suunnitelmaa ei pysty noudattamaan, on reilumpaa antaa ulosoton viedä suoraan palkasta. Kokemuksena maksusuunnitelma on monelle antanut tunteen, että “hallitsee” tilannetta paremmin, ja toisaalta sitouttanut hoitamaan velkaa oma-aloitteisesti.
Yhteenveto ja käytännön vinkit
Lopuksi tiivistetään tärkeimmät seikat ja annetaan muutama neuvo velallisille:
- Ulosotto vie palkasta vain osan, tyypillisesti noin 1/3 nettotuloista. Velalliselle jätetään aina suojaosuus (986,40 € kuukaudessa yksinasujalle vuonna 2025) elämiseen. Suuremmilla tuloilla ulosoton osuus voi hieman kasvaa, mutta enintään 50 % palkasta voidaan ulosmitata.
- Esimerkkitapauksessa 2 000 € nettokuukausipalkasta ulosotto ottaa noin 667 € ja velalliselle jää noin 1 333 €. Jos on huollettavia, ulosmitattu summa on pienempi, koska suojaosuus on suurempi.
- Lomarahoista ja bonuksista ulosotto vie myös osansa – erillisistä kertapalkkioista yleensä suoraan kolmanneksen.
- Ulosoton alkaminen on nopeaa: Maksukehotuksen jälkeen, jos velkaa ei makseta, palkasta pidätys voi alkaa seuraavasta palkasta. Käytännössä 1–2 kuukauden viiveellä ulosmittaus käynnistyy.
- Velalle kertyy viivästyskorkoa koko ulosottoajalta, nyt noin 10,5 % vuositasolla. Tämä kasvattaa velan määrää, joten velan pitkä ulosotto on kallista. Kannattaa maksaa mahdollisuuksien mukaan ylimääräisiä suorituksia lyhentääkseen pääomaa nopeammin.
- Ulosoton kesto voi olla pitkä, mutta laissa on rajat: velka vanhenee lopullisesti 15 vuodessa tuomiosta (tai 20 vuodessa erityistapauksissa). Usein ulosotto päättyy toki aiemmin, kun velka saadaan maksettua tai velallinen todetaan pitkäaikaisesti varattomaksi (jolloin velkoja voi hakea velan lopullista peruuntumista tai velkajärjestelyä).
- Vapaakuukaudet ovat mahdollisia, kun ulosmittaus on jatkunut vuoden: 1–3 kuukautta vuodessa ilman pidätyksiä, jos tulot ovat hyvin pienet tai menot suuret suhteessa käteen jääviin tuloihin. Muista hakea vapaakuukausia ajoissa ulosottomieheltä, jos uskot olevasi oikeutettu – niitä ei aina myönnetä automaattisesti.
- Maksusuunnitelma ulosotossa voi olla hyvä ratkaisu: sovi ulosottomiehen kanssa summista, niin voit maksaa itse ja välttää palkan pidätyksen. Muista kuitenkin noudattaa suunnitelmaa tarkasti. Monet velalliset ovat kokeneet saavansa hieman liikkumavaraa ja yksityisyyttä maksusuunnitelman ansiosta.
- Hae apua ajoissa: Jos velkatilanne tuntuu ylivoimaiselta, käänny esimerkiksi talous- ja velkaneuvonnan puoleen. He voivat neuvoa ulosoton kanssa elämisessä, budjetoinnissa ja tarvittaessa velkajärjestelyn hakemisessa. Ulosotto on raskas mutta hallittavissa oleva prosessi, josta on mahdollista selvitä – joka vuosi kymmenet tuhannet suomalaiset saavat velkansa maksettua ulosoton kautta päätökseen.
Tämä artikkeli on koonnut yhteen keskeiset seikat siitä, paljonko ulosotto vie palkasta ja miten ulosmittaus käytännössä toimii nykysääntöjen mukaan Suomessa. Tiedot on pyritty pitämään ajan tasalla (2024–2025) ja ne perustuvat viranomaislähteisiin, kuten oikeusministeriön asetuksiin suojaosuudesta, ulosottokaareen ja Tilastokeskuksen raportteihin ulosottovelallisista. Ulosottoa koskevat lait voivat muuttua (hallitus onkin suunnitellut uudistavansa ulosmittauksen laskentasääntöjä tulevaisuudessa), joten velallisen on hyvä seurata ajankohtaisia tiedotteita. Tärkeintä on muistaa, että ulosoton aikana velalliselle kuuluu aina ihmisarvoisen elämän edellyttämä minimitoimeentulo – tätä varten on suojaosuus – ja lopulta vaikeakin velkatilanne voidaan ratkaista askel kerrallaan.
Lähteet:
- Oikeusministeriö: Ulosoton suojaosuuden korotus 2024
- Bluestep Bank: Palkan ulosmittauksen tulorajat
- Ulosottokaari 4 luku (Finlex)
- Oikeuspalveluvirasto: Ulosotto – perustiedot velalliselle
- Tilastokeskus: Ulosottovelalliset 2024, tiedote 15.4.2025
- Ulosotossa-blogi: suojaosuus 2025 ja viivästyskorot
- Suomen Pankki: Viivästyskorko 1.1.–30.6.2025 on 10,5 %
- Oikeuspalveluvirasto: Velan vanhentuminen ulosotossa
